Viimeinen viikko

Viimeinen viikko on jo melkein lopuillaan. Blogi on saanut elää hiljaiseloaan kun olen pyöritellyt päässäni uutta postausaihetta. Aina kun olen koneeni ääreen istuutunut en ole saanut sanaakaan kirjoitettua vaikka aiheita olisi vaikka ja kuinka. Nyt aion vain kirjoittaa, ja katsoa mitä tekstistä tulee.

Suomessa, ainakin niissä paikoissa missä olen itse ollut harjoitteluissa ja töissä, on siivoojat jotka siivoavat asukkaiden huoneet ja yleiset tilat. Täällä jokaisella asukkaalla on oma kontakihoitaja, joka siivoaa heidän huoneensa kerran kahteen viikkoon. Tietenkin katsotaan että huoneet ovat koko ajan siistit, eikä siellä loju mitään ympäriinsä. Kontakihoitaja myös on ainoa joka suihkuttaa asukkaansa, jos on lomalla jokin muu hoitajista, yleensä vara kontakti eli vice, suihkuttaa ja hoitaa kaikki juoksevat asiat. Myös kaupassa käynti, raha asiat ja lääkäri asiat kuuluvat kontaktille.

Työajoista sen verran, että Ruotsissa on 30 minuutin tauko työpäivän aikana joka ei kuulu työaikaan. Se on päivän ainoa tauko jolloin voit jopa nukkua kahvihuoneessa, todella kätevää väsyneelle opiskelijalle joka ei pidä aikaisista herätyksistään. 

Myös silloin kun asukkaat ruokailevat, istuvat hoitajat syömään heidän kanssaan samaa ruokaa (vain jos jää jäljelle). Tämä on mukavaa kun voi keskustella ja nauttia rauhallisuudesta. Tottakai pitää huomioida asukkaiden tarpeet, jos jokin on syötettävä niin hänet syötetään eikä vain jätetä oman onnensa nojaan. Mutta pääpointtina se, että kaikki hoitajatkin saavat syödä asukkaiden kanssa. Juomme jokaisella aterialla vähintään kahvia yhdessä asukkaiden kanssa.

Päivällä asukkailla on yleensä ohjelmaa, bingoa, laulajia esiintymässä träffpunktenilla (pääsee nopeasti hissillä paikalle), erilaista jumppaa kuten joogaa istumajumppaa... Oikeastaan kaikkea mitä hoitajat keksivät. Kenenkään ei ikinä ole pakko osallistua mihinkään, kaikki on omaehtoista. Monet kumminkin pitävät päiväohjelmasta paljon koska muuten he istuisivat vain omassa huoneessaan. 

Voi kuinka minulla tulee ikävä Göteborgia ja tuota työyhteisöä kun täältä lähden... Kuukausi on mennyt nopeasti.

♥: Nina / Xiapanina

Lääkehoito

Suomessa monessa vanhainkodissa lääkehoito on lääkeluvallisen lähihoitajan vastuulla. Pääsee jakamaan lääkkeitä, antamaan injektioita ja muutenkin olemaan suurena osana lääkehoitoa. Täällä Ruotsissa taas käytetään pussilääkkeitä, ainakin minun työpaikassani. Lähihoitajana ainoa vastuusi on antaa lääkkeet lukollisesta kaapista (osalle asukkaista), ja kuittaamaan listaan että olet ne antanut. Tietenkin pussilääkkeiden kanssa pitää myöskin olla tarkkana, tarkistaa päivämäärä, aika, tablettejen määrä ja nimi kenelle lääke on annettava. Meidän osastolla kaikilla on omat lääkkeet, insuliinista kipulääkkeisiin, ja ne löytyvät (myös tarvittaessa olevat) juuri tuosta aiemmin mainitsemastani lukkokaapista. Osa asukkaista ovat sen verran hyvässä kunnossa että he huolehtivat lääkkeistään itse, mutta heitä kumminkin muistutellaan asiasta.

Jotta pystytään tarkistamaan onko jokin saanut lääkkeet, ja mihin aikaan ne tulee antaa, on osastolla lista mihin on listattu ajankohdan alle ketkä kaikki saavat lääkkeensä juuri tuohon aikaan. Siinä listassa lukee myös mitä tulee antaa asukkaalle, esim. pussilääkkeet, insuliini, asetyylisalisyylihappo tai waran (vastaa suomessa Marevania). Lukkokaapeista löytyy waran-lista josta tarkistetaan kuinka monta tablettia asukkaalle tulee antaa, ja nämä tabletit ovat omassa dosetissa eivät pusseissa. 

Minun edellisissä työssäoppimispaikoissani ja työpaikoissani on aina ollut lääkelista mistä voit tarkistaa saako henkilö oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Tällä osastolla ei semmoisia ole, pitää vain luottaa että pussissa on oikeat lääkkeet pussien merkintöjen mukaan. Jos lääkkeistä jokin puuttuu tulee henkilökunnan ottaa yhteyttä sairaanhoitajaan joka tulee tarkistamaan mikä on se yksi puuttuva lääke, koska täällä ei lähihoitajana saa tehdä mitään muuta kuin ojentaa lääkeet pussista asukkaalle. Tietenkin saa myös antaa tarvittavaa lääkettä, jos asukas sitä pyytää.

Lääkkeiden nimistä sen verran, että täällä on aivan eri kauppanimet. Osasta voi arvella nimen perusteella mikä on vastaava lääke Suomessa, mutta osa on sen verran vaikeita etten ainakaan itse osaisi yhdistää sitä mihinkään Suomessa myytävään lääkkeeseen. Onneksi pakkauksissa (tarvittavat lääkkeet ovat pakkauksissaan) lukee vaikuttava aine, ja niiden perusteella voikin päätellä mikä lääke on kyseessä.

Myös aseptiikka lääkkeitä antaessa on täällä paljon huonompi kuin Suomessa. Täällä vain otetaan pussilääkkeet ja avataan ne, jos on tarvetta niin saa niitä myös koskea kädellä mikä olisi minun edellisessä paikoissa kielettyä. Eikä käsiä pestä tai desinfioida kun vaihdetaan huonetta antamaan seuraavan lääkkeet. Olen itse niin oppinut siihen, että kädet pestään ja desinfioidaan ennen lääkkeiden jakoa asukkaille eikä niihin saa koskea tai pudottaa että tämä tuntuu hieman oudolta. Mutta eihän täällä oikeastaan lääkkeisiin niin paljoa kosketa (poretabletit/asetyylisalisyylihappo on ainoa).

Tämmöistä pientä täällä kertaa lääkehoidosta. Vain kaksi viikkoa jäljellä ennenkuin matkaan takaisin kotiin.

♥: Nina / Xiapanina

1 viikko takana

Ensimmäinen työviikko on jo takana. Alun ihmettelyiden jälkeen täälläkin alkaa perushoito sujumaan! Työskentelen vanhainkodissa Angeredissa, joka muuten on todella pelottavaa aluetta iltaisin.Osasto on suomenkielinen ja siellä asuu 12 asukasta, joista kaikki paitsi yksi puhuu suomea. Tämä on enemmänkin tuettua asumista, moni pärjää itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista mutta tarvitsevat apua esimerkiksi lääkehoidossa. Toiset tarvitsevat taas hieman enemmän apua aamu- ja iltatoimissa.

Suurimmat erot mitkä huomaa jo heti on kirjaamiset, lääkehoito ja nostureiden käyttö. Ensinnäkin kirjaamisista. Täällä ei kirjata koneelle mitään asukkaiden päivästä, annetaan vain suullinen raportti. Lääkehoidossa erot ovat huomattavat, kaikilla on omat lääkkeensä huoneessaan kaapin sisällä pienessä lukkokaapissa. Lääkehoidosta kirjoitan ihan oman postauksen kunhan pääsen tutustumaan heidän tapaansa tarkemmin, koska siitä on kumminkin niin paljon asiaa mitä pitää huomioida. Nostureiden käytössä täällä on pakko olla kaksi hoitajaa, ja jokaisen nostureita tarvitsevan wc:n ovessa on ohjeet miten hänen kohdalla tulee tätä käyttää. Mielestäni todella fiksu tapa! Näin on aina kaksi varmistamassa että kaikki menee oikein, eikä asukas vahingossakaan tipahda lattialle.

Työilmapiiri osastolla on todella hyvä, rauhallinen ja mukava. Asukkaat viihtyvät keskustelemassa hoitajien kanssa, joilla ei tunnu ainakaan olevan liian kiire joka paikkaan mikä tuntuu Suomessa olevan yleistä. Yksi suuri asia mikä minulle on vaikeaa käsittää on se, että heillä on 30 minuutin ruokatunti joka ei kuulu työaikaan. Olemme sopineet että itse teen niinkuin ihan missä muussakin harjoittelussa, eli ruokatauko kuuluu työaikaani. Itse en ikinä istu rastilla 30 minuuttia, vaan syön ja menen takaisin töihin. En vain osaa istua puolta tuntia tekemättä mitään, varsinkin kun olen tottunut että Suomessa hoitajat syövät samanaikaisesti ja on juttuseuraa. Täällä hoitajat eivät saa istua samaan aikaan syömään vaan jonkun on aina oltava osastolla. 

Ensimmäinen viikko on siis mennyt ihmetellessä, katsotaan mitä muuta ihmeteltävää tulee eteen täällä Göteborgissa!

♥: Nina / Xiapanina