Lääkehoito

Suomessa monessa vanhainkodissa lääkehoito on lääkeluvallisen lähihoitajan vastuulla. Pääsee jakamaan lääkkeitä, antamaan injektioita ja muutenkin olemaan suurena osana lääkehoitoa. Täällä Ruotsissa taas käytetään pussilääkkeitä, ainakin minun työpaikassani. Lähihoitajana ainoa vastuusi on antaa lääkkeet lukollisesta kaapista (osalle asukkaista), ja kuittaamaan listaan että olet ne antanut. Tietenkin pussilääkkeiden kanssa pitää myöskin olla tarkkana, tarkistaa päivämäärä, aika, tablettejen määrä ja nimi kenelle lääke on annettava. Meidän osastolla kaikilla on omat lääkkeet, insuliinista kipulääkkeisiin, ja ne löytyvät (myös tarvittaessa olevat) juuri tuosta aiemmin mainitsemastani lukkokaapista. Osa asukkaista ovat sen verran hyvässä kunnossa että he huolehtivat lääkkeistään itse, mutta heitä kumminkin muistutellaan asiasta.

Jotta pystytään tarkistamaan onko jokin saanut lääkkeet, ja mihin aikaan ne tulee antaa, on osastolla lista mihin on listattu ajankohdan alle ketkä kaikki saavat lääkkeensä juuri tuohon aikaan. Siinä listassa lukee myös mitä tulee antaa asukkaalle, esim. pussilääkkeet, insuliini, asetyylisalisyylihappo tai waran (vastaa suomessa Marevania). Lukkokaapeista löytyy waran-lista josta tarkistetaan kuinka monta tablettia asukkaalle tulee antaa, ja nämä tabletit ovat omassa dosetissa eivät pusseissa. 

Minun edellisissä työssäoppimispaikoissani ja työpaikoissani on aina ollut lääkelista mistä voit tarkistaa saako henkilö oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Tällä osastolla ei semmoisia ole, pitää vain luottaa että pussissa on oikeat lääkkeet pussien merkintöjen mukaan. Jos lääkkeistä jokin puuttuu tulee henkilökunnan ottaa yhteyttä sairaanhoitajaan joka tulee tarkistamaan mikä on se yksi puuttuva lääke, koska täällä ei lähihoitajana saa tehdä mitään muuta kuin ojentaa lääkeet pussista asukkaalle. Tietenkin saa myös antaa tarvittavaa lääkettä, jos asukas sitä pyytää.

Lääkkeiden nimistä sen verran, että täällä on aivan eri kauppanimet. Osasta voi arvella nimen perusteella mikä on vastaava lääke Suomessa, mutta osa on sen verran vaikeita etten ainakaan itse osaisi yhdistää sitä mihinkään Suomessa myytävään lääkkeeseen. Onneksi pakkauksissa (tarvittavat lääkkeet ovat pakkauksissaan) lukee vaikuttava aine, ja niiden perusteella voikin päätellä mikä lääke on kyseessä.

Myös aseptiikka lääkkeitä antaessa on täällä paljon huonompi kuin Suomessa. Täällä vain otetaan pussilääkkeet ja avataan ne, jos on tarvetta niin saa niitä myös koskea kädellä mikä olisi minun edellisessä paikoissa kielettyä. Eikä käsiä pestä tai desinfioida kun vaihdetaan huonetta antamaan seuraavan lääkkeet. Olen itse niin oppinut siihen, että kädet pestään ja desinfioidaan ennen lääkkeiden jakoa asukkaille eikä niihin saa koskea tai pudottaa että tämä tuntuu hieman oudolta. Mutta eihän täällä oikeastaan lääkkeisiin niin paljoa kosketa (poretabletit/asetyylisalisyylihappo on ainoa).

Tämmöistä pientä täällä kertaa lääkehoidosta. Vain kaksi viikkoa jäljellä ennenkuin matkaan takaisin kotiin.

♥: Nina / Xiapanina